taas ja taas ja taas

hetken aikaa meni taas hyvin, nyt on pakko päästä laihtumaan
oikeasti olin varmaan onnellinen kun annoin itseni lihoa
katselin vanhoja kuvia, missä olin laiha ja laiha ja laiha
haluan olla taas se, jätin ruokavaliosta kaiken rasvaisen ja sokerisen pois
pitäisi syödä enemmän, on niin paljon helpompaa olla kokonaan syömättä kuin muistaa
syödä pari hedelmää muutaman tunnin välein

liikaa

en syö enää enää enää ikinä
näin tänään Laihan tytön. se oli niin laiha.
kadehdin sitä koko päivän.
vihaan. en osaa olla hyvä syömishäiriöinenkään.

kuole huora

tapan itteni, oon lihonu vittu viikossa 2 kiloa,
oon maailman paskoin läski, ihramaha vihaan itteeni

rakkauspakkaus

tänään on keskiviikko. musta tuntuu et oon lihonu. vaaka sanoo etten ole, mut tiedän itse että olen. äiti on pakottanut mua syömään. "maista ees vähän, ei sun tarvi paljoa syödä", "ota kolme spagettia", "kai sä otat sinne töihin jotain leipää ees?" :((

kurjaa ku ei oo enää omaa kotia, en voi olla syömättä. lihon niin takuuvarmasti pian takaisin entiseksi. sitä en kestäis. mut yritän urheilla nyt ahkerammin, aamullakin kävin lenkillä ennen töitä. vitsi, mamma suuttuu jos sanon sanankin painostani, läskeistäni tai liikunnasta. kuitenkin kaikki muut saa laihtua ja liikkua niin paljon ku tykkää. mä oon vaan silmätikkuna. (oisinkin tikku)

joopa joo, huomenna sitten espooseen <3 namsmamsmums. meen ostaa tänään sen lahjan P:lle ku en saanut aikaiseksi eilen. ja sit salille. ja sit kunnon lenkille. aah. ja ehkä illalla käymään baarissa ;o kaikki on pyytänyt. :/

terapia

tänään mut vietiin terapiaan. se oli joku syömishäiriökeskus tai sellanen.
mä en paljon puhunut siellä, eikä se nainen kertonut mitään mitä en olisi jo tiennyt, eikä saanut mun mieltä muuttumaan yhtään. haluan laihduttaa vielä. mut tää vasta mut saikin ajattelemaan ruokaa koko ajan. no itseasiassa, sitä oon tehnyt koko ajan.

olin äitin ja iskän luona yötä ja äiti pakkosyötti mua. sitä en kestä, en voinut oksentaa ku se vahti mua ku pikkulasta! sillä ei oo muuta mielessä kanssa ku ruoka, mut eri tavalla. mä mietin keinoja miten voisin olla syömättä, se miettii mitä laittaisi seuraavaksi ruoaksi. meen tapaamaan jotain anoreksia-ravintoterapeuttia. se ei kuulemma oo sellanen joka laatii mulle ruokaohjelman, en mä sellaista meniskään tapaamaan. se on semmonen joka kertoo kuinka pysyn laihana, mutta saan silti tarvittavia ravintoaineita. toivottavasti se on semmonen, niin ne väittää. mut toi terapiakäynti valaisi ehkä äitin ja iskänkin suhtautumistapaa, ja ne ei enää oikein puhu mulle ruoasta, ainakaan niin ahdistavaan sävyyn. se terapeutti kehotti mua kirjottamaan päiväkirjaa ja sanoin, että kirjoitan blogia. sit se hymyili. se oli oikein mukava, ja se on nähnyt niin pahasti sairastuneita, että ymmärtää ettei mulla oo hätää! ainaki joku ymmärtää sen. osaan kontrolloida itseäni, tosin joskus toivon etten osaisi, vaan kuihtuisin pois. mutta ne on sitten niitä ajatuksia, joita tulee kun masentaa.

ylihuomenna lähden espooseen tapaamaan P:tä. siitä tulee parasta, aina vaan. mut vitsi mua harmittaa ku se poika (R) kenet täällä tapasin, vaikuttaa hurjan mielenkiintoselta, enkä oo mennyt sitten sanomaan sille P:stä... jotenkin se on vielä ehkä niin aikaista. ainakin kun asutaan niin kaukana. ja en mä tiedä. oon hurjan rakastunut P:hen... mut ääh. ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa, toisin ku P väittää mun sille olevan. tästä tuli nyt aika avautumisteksti.

pääsen kuudelta töistä ja meen salille jumppaa pois ne kalorit mitä sain tänään puurosta. vihaan ruokaa.

maanantai

(torstaina lähden espooseen.)

äiti tuli yöllä juttelee mulle mun syömisestä. se sano et oli kuullut
joltain että mulla on ongelmia sen suhteen. meinas et vois varata ajan mulle joltain terapeutilta. hoho, joo, sellaista en kyllä tarvitse. sanoin sille että kyllä pärjään, eikä mulla oo ongelmia. se ehkä usko, ainakaan ei enää oo sanonut mitään.

en tarvi hoitoa. todellakaan.

krapula

heihei. masentaa.
joskus tuntuu että tarvisin terapiaa.

oon oksentanut tänään ainakin 5 kertaa. vihaaaaaan.
ja sitten vielä...
tapasin yhden pojan, jonka kanssa heti synkkas. ainut vaan että on P.
vaikea tilanne. se poika haluais tavata vielä :> mut en taida mennä..