kuole huora

tapan itteni, oon lihonu vittu viikossa 2 kiloa,
oon maailman paskoin läski, ihramaha vihaan itteeni

rakkauspakkaus

tänään on keskiviikko. musta tuntuu et oon lihonu. vaaka sanoo etten ole, mut tiedän itse että olen. äiti on pakottanut mua syömään. "maista ees vähän, ei sun tarvi paljoa syödä", "ota kolme spagettia", "kai sä otat sinne töihin jotain leipää ees?" :((

kurjaa ku ei oo enää omaa kotia, en voi olla syömättä. lihon niin takuuvarmasti pian takaisin entiseksi. sitä en kestäis. mut yritän urheilla nyt ahkerammin, aamullakin kävin lenkillä ennen töitä. vitsi, mamma suuttuu jos sanon sanankin painostani, läskeistäni tai liikunnasta. kuitenkin kaikki muut saa laihtua ja liikkua niin paljon ku tykkää. mä oon vaan silmätikkuna. (oisinkin tikku)

joopa joo, huomenna sitten espooseen <3 namsmamsmums. meen ostaa tänään sen lahjan P:lle ku en saanut aikaiseksi eilen. ja sit salille. ja sit kunnon lenkille. aah. ja ehkä illalla käymään baarissa ;o kaikki on pyytänyt. :/

terapia

tänään mut vietiin terapiaan. se oli joku syömishäiriökeskus tai sellanen.
mä en paljon puhunut siellä, eikä se nainen kertonut mitään mitä en olisi jo tiennyt, eikä saanut mun mieltä muuttumaan yhtään. haluan laihduttaa vielä. mut tää vasta mut saikin ajattelemaan ruokaa koko ajan. no itseasiassa, sitä oon tehnyt koko ajan.

olin äitin ja iskän luona yötä ja äiti pakkosyötti mua. sitä en kestä, en voinut oksentaa ku se vahti mua ku pikkulasta! sillä ei oo muuta mielessä kanssa ku ruoka, mut eri tavalla. mä mietin keinoja miten voisin olla syömättä, se miettii mitä laittaisi seuraavaksi ruoaksi. meen tapaamaan jotain anoreksia-ravintoterapeuttia. se ei kuulemma oo sellanen joka laatii mulle ruokaohjelman, en mä sellaista meniskään tapaamaan. se on semmonen joka kertoo kuinka pysyn laihana, mutta saan silti tarvittavia ravintoaineita. toivottavasti se on semmonen, niin ne väittää. mut toi terapiakäynti valaisi ehkä äitin ja iskänkin suhtautumistapaa, ja ne ei enää oikein puhu mulle ruoasta, ainakaan niin ahdistavaan sävyyn. se terapeutti kehotti mua kirjottamaan päiväkirjaa ja sanoin, että kirjoitan blogia. sit se hymyili. se oli oikein mukava, ja se on nähnyt niin pahasti sairastuneita, että ymmärtää ettei mulla oo hätää! ainaki joku ymmärtää sen. osaan kontrolloida itseäni, tosin joskus toivon etten osaisi, vaan kuihtuisin pois. mutta ne on sitten niitä ajatuksia, joita tulee kun masentaa.

ylihuomenna lähden espooseen tapaamaan P:tä. siitä tulee parasta, aina vaan. mut vitsi mua harmittaa ku se poika (R) kenet täällä tapasin, vaikuttaa hurjan mielenkiintoselta, enkä oo mennyt sitten sanomaan sille P:stä... jotenkin se on vielä ehkä niin aikaista. ainakin kun asutaan niin kaukana. ja en mä tiedä. oon hurjan rakastunut P:hen... mut ääh. ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa, toisin ku P väittää mun sille olevan. tästä tuli nyt aika avautumisteksti.

pääsen kuudelta töistä ja meen salille jumppaa pois ne kalorit mitä sain tänään puurosta. vihaan ruokaa.

maanantai

(torstaina lähden espooseen.)

äiti tuli yöllä juttelee mulle mun syömisestä. se sano et oli kuullut
joltain että mulla on ongelmia sen suhteen. meinas et vois varata ajan mulle joltain terapeutilta. hoho, joo, sellaista en kyllä tarvitse. sanoin sille että kyllä pärjään, eikä mulla oo ongelmia. se ehkä usko, ainakaan ei enää oo sanonut mitään.

en tarvi hoitoa. todellakaan.

krapula

heihei. masentaa.
joskus tuntuu että tarvisin terapiaa.

oon oksentanut tänään ainakin 5 kertaa. vihaaaaaan.
ja sitten vielä...
tapasin yhden pojan, jonka kanssa heti synkkas. ainut vaan että on P.
vaikea tilanne. se poika haluais tavata vielä :> mut en taida mennä..

viha

vihaan itseeni, en jaksa, angst pls.
mun sisko laittoi äsken viestin: "toivon että kuolet, huora"
seki vihaa mua. kaikkee on tapahtunut.
voisin kuolla joo, en ansaitse ketään enkä mitään.

perjantai

ahmin eilenkin karkkia, oksensin.
ahmin aamullakin karkkia, oksensin.
miksi piti ostaa niin paljon sitä?!

nyt istun töissä ja odotan että kello kulkisi nopeammin. lähden kuudelta kaupan kautta kotiin, otan pikasuihkun, meikkaan, valitsen vaatteita ja menen kahdeksaksi E:n luokse juhlimaan. sillä on läksiäiset. :|

mä pääsen kesän jälkeen pois täältä suomesta. suomen talvi on ankea. vietän neljä kuukautta etelän auringossa ja palaan takaisin laihana ja ruskeana, mmh.

pitäisi ostaa P:lle synttärilahja, vielä muutama päivä niin lähden sen luokse. mitä ihmettä voisin keksiä sille? se odottaa kuitenkin että saa multa jotain erikoista ja yllättävää, mutta silti käytännöllistä, jotain mitä se on aina halunnut! vaikeeta.

tänään en syö varmaan mitään, kun juon. alkoholi lihottaa jo tarpeeksi. pitää vain olla tarkkana, ettei tule liian humalaan. niin ja huomenna töihin, taitaa jäädä baarittelu tältä illalta.

oksennus

ostin viidellä eurolla karkkia ja söin yli puolet.
oksensin ja nyt ei pysy enää vesi sisällä, ihan outoa.

masentaa. viel muutama päivä niin nään P:n, ehkä sit piristyn.

Söin mandariinin

musta tuntuu kuin kaikki muut naiset ja tytöt olisivat laihempia ja kauniimpia kuin mä.
kai ne on.

on hetkiä, jolloin olen osittain tyytyväinen vartalooni, mutta suurimman osan ajasta vihaan sitä, suunnittelen kuinka saisin pudotettua painoa nopeammin, aikataulutan syömisiäni ja seison peilin edessä puristelemassa läskejäni. onko maailman kaikilla muilla naisilla anoreksia? kuinka ne pysyy noin laihoina ja kauniina, ja silti iloisina

haluisin lähteä ostamaan vaatteita, mutten uskalla sovittaa farkkuja. mulle mahtuu kuitenkin vain ne Isoimmat.

koululta soitettiin, siellä oli tullut joku sekaannus tiedonkulussa ja mulla on ilmeisesti vielä yksi kurssi kesken! saapa nähdä tuleeko tästä neidosta ylioppilasta :/ tekemättömät työt ahdistaa ja stressaa. kaikki stressaa, taas, juuri kun luulin päässeeni sen yläpuolelle.

8 päivää niin näen P:n. siitä tulee täydellistä. haluisin olla vähän laihempi vielä, niin se rakastaisi mua enemmän. pojat sanoo aina, että liika laihuus ei ole kaunista, mutta silti ne kuolaa toimintaleffojen anorektisille, isotissisille sankarittarille.

oon päättänyt alkaa syömään muutaman kerran päivässä jotain pientä. kurkkua, mandariinin, kananmunan valkuaisen ja sellaista. en voi jatkaa (niin ne väittää) syömättömyyttäni, sillä kroppa leikkaa niin sanotusti kiinni. haluaisin kyllä. mikään ei ole niin turhaa kuin täyttää vatsaa ruoalla, vaikka ei ole nälkä. nälän tunne on huumava, kiehtova tunne. kuin huume.

PS kaivoin tänään kaapista vanhat 34-kokoiset housut jotka sopivat hyvin! olen niin iloinen.

ensikosketus

ensimmäinen teksti blogiini, jännittävää.

blogini käsittelee suhdettani ruokaan ja laihdutukseen.
en koe olevani syömishäiriöinen,
ainoastaan toivon.

olen laihduttanut nyt yhteensä 16 kiloa, noin puolessa vuodessa. vihaan kroppaani,
vihaan läskejä käsiäni, mahaani, reisiäni, rintojani ja kaikkea ylimääräistä. syön harvoin, silloinkin vain terveellistä ruokaa, sorrun toisinaan ahmimaan ja oksentamaan. se on likaista, säälittävää ja vihaan sitä.

olen liian laiska urheillakseni, ennen kävin salilla päivittäin, mutta nykyisin energia on liian lopussa sellaiseen. pitäisi jaksaa, sillä muutaman viikon päästä on yo-juhlat ja on pakko näyttää laihalta yo-mekossa. miksi piti mennä ostamaan sellainen tiukka, ihonmyötäinen asu? olen typerä.
noh, kolmessa viikossa kerkeän pudottaa vielä painoa ainakin 5 kiloa. yo-juhlissa sitten säteilen laihana ja ruskettuneena.

ja nyt on tämä poika. aaah, olen niin rakastunut. pelottaa, että se ei jaksa tätä mun painonhallintaa ja menettää kiinnostuksensa. yritän puhua sille mahdollisimman vähän ruoasta ja painostani, mutta se on hankalaa kun ei paljon muuta pyöri päässä. meillä on välimatkaa yli 500 kilometriä, ja se todennäköisesti kasvaa kesän jälkeen kun muutan Kauas. en ole ihminen, jonka voisi kuvitella kaukosuhteeseen, tosin tuskin kukaan omasta mielestään on. harrastan julman paljon irtosuhteilua, yhden yön juttuja. ihastun hetkessä, ja unohdan pojan yhtä nopeasti. seurustelusuhteessa todennäköisesti minä olisin pettävä osapuoli.

mutta tämä juttu vaikuttaa erilaiselta, ehkä se onnistuu, tai ehkä mokaan ja poika ei halua enää kuulla minusta. miksi on niin vaikea hallita itseään? pitäisi varmaan kasvaa henkisesti seurustelun tasolla.

olen töissä nyt. ei ole käynyt paljon asiakkaita, seurustelen lähinnä läppärini ja kännykkäni kanssa. pääsen kello 6, sitten puoli 7 lapsia hoitamaan. pakko ansaita rahaa jos aion päästä tapaamaan P:a kahden viikon päästä. siitä tulee niin upeinta! rakastuminen pitää hengissä ja kiinni elämässä.

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
yksikin väärä sana voi tuhota sen